Guttorm, Juha

Miten saamelaisten kulttuuri-itsehallinto toteutuu Suomessa?

Oikeustieteellisen väitöskirjatutkimukseni tavoitteena on esittää kokonaiskuva siitä, miten vuodesta 1996 lähtien Suomen perustuslaissa turvattu saamelaisten kulttuuri-itsehallinto toteutuu alemmassa lainsäädännössä.

Saamelaisten perustuslaillista asemaa vahvistettiin Suomessa käänteentekevästi 1990-luvun alkupuoliskolla. Eduskunta lausui vuonna 1993, että saamelaisten kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien riittävä taso tulee turvata kulttuuriautonomian perustalta. Sittemmin nämä eduskunnan lausuman sisältämää kaksi tavoitetta lisättiin silloiseen perustuslakiin Suomen Hallitusmuotoon, sen 14.3 §:ään (969/1995) ja 51 a §:ään (973/1995), joista ensin mainittu tuli voimaan 1.8.1995 ja jälkimmäinen yhdessä saamelaiskäräjälain (974/1995) kanssa 1.1.1996. Mainitut perustuslain säännökset sisällytettiin uuteen 1.3.2000 voimaan tulleeseen Suomen perustuslakiin (731/1999, 17.3 § ja 121.4 §).

Saamelaisten kulttuuri-itsehallinto on tarkoitettu dynaamiseksi niin, että saamelaiset voivat itse kehittää sitä. Sen vuoksi perustuslain säännöksellä ja saamelaiskäräjälailla ei ollut tarkoitus säätää tyhjentävästi itsehallinnon sisällöstä ja laajuudesta ja kahlita siten itsehallinto staattiseksi tietynkaltaiseksi järjestelmäksi. Lainsäätäjän tarkoituksena on, että itsehallinnon sisällöstä ja laajuudesta säädetään saamelaiskäräjälain lisäksi myöhemmin annettavilla muilla laeilla sitä mukaa kun itsehallintoa kehitetään. Tältä pohjalta tutkimukseni päähuomio kohdistuu kysymykseen, miten itsehallintoa on kehitetty perustuslakia alemmassa lainsäädännössä vuoden 1996 jälkeen.

Saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon perustaa koskeva lainsäädäntö – perustuslain säännös ja laki saamelaiskäräjistä - on ollut nyt voimassa nyt jo yli 19 vuotta. Lainsäädännön tavoitteiden toteutumisesta ei ole kuitenkaan tehty tähän mennessä kokonaisvaltaista akateemista tutkimusta. Tutkimukseni tavoitteena on ensin avata ja analysoida tarkemmin itsehallintolainsäädännön tavoitteita. Sen jälkeen selvitän, mitä tämän lainsäädännön tavoitteita toimeenpanevaa ja itsehallinnon sisältöä konkretisoivaa alempiasteista lainsäädäntöä – saamelaiskäräjälain lisäksi - on annettu vuoden 1996 jälkeen. Analysoin näitä säädöksiä erityisesti silmällä pitäen sitä, onko niiden avulla lisätty ja miten saamelaisten vaikutus-, osallistumis- ja itsenäisiä päätöksentekomahdollisuuksia. Säädösanalyysin yhteydessä vertaan kunkin säädöksen tavoitteita ja sisältöä saamelaiskäräjien julkilausumiin säädöstä koskeviin pyrkimyksiin. Lopuksi selvitän ja analysoin itsehallinnon keskeisen toimijan saamelaiskäräjien yleisiä ja periaatteellisia oikeudellisia pyrkimyksiä lainsäädännön tavoitteiden toteutumiseksi. Analyysin kohteena ovat erityisesti keskeisimmät saamelaiskäräjien tekemät tai sen myötävaikutuksella laaditut itsehallinnon kehittämiseen tähtäävät säädösehdotukset, jotka eivät ole johtaneet lainsäädäntötoimiin.

Tutkimustani voi kuvata monialaiseksi. Oikeustieteellisessä tutkimuskentässä tutkimusta voi kutsua perusteiltaan lainopilliseksi eli oikeusdogmaattiseksi tutkimukseksi. Tutkimuksessa analysoidaan ja tulkitaan voimassa olevaa oikeutta. Lainopillisen lähestymistavan ohella ja siihen yhdistettynä kyse on myös arviointi- ja vaikuttavuustutkimuksesta kun tutkitaan, miten kyseiselle sääntelylle asetetut tavoitteet ovat käytännössä toteutuneet.

Oikeudenalaa koskevassa tarkastelussa tutkimus sijoittuu pääosin valtiosääntöoikeuden piiriin kun tutkimuksen päätavoitteena on esittää kokonaiskuva saamelaisten perustuslaissa turvatun kieltä ja kulttuuria koskevan itsehallinnon toteutumisesta. Saamelaisväestön hallinnollisia oloja koskeva perustuslain säännös on sidoksissa saamelaisia erityisesti koskevaan perusoikeussäännökseen yhtäältä siksi, että lainsäätäjän tahtotilana on ollut ”turvata saamelaisten kielellisten ja kulttuuristen perusoikeuksien riittävä taso kulttuuriautonomian perustalta” ja toisaalta siksi, että kulttuuri-itsehallinnon käsite on sisällöllisesti sidottu mainittuun perusoikeussäännökseen. Siten tutkimus paikantuu valtiosääntöoikeudellisessa tarkastelussa sekä hallinnon järjestämistä että perusoikeuksien toteutumista koskevaan tutkimukseen. Tutkimuksessa operoidaan lisäksi hallinto-oikeuden alalla ja eräillä muilla oikeudenaloilla siinä yhteydessä kun selvitetään ja analysoidaan itsehallinnon aineellista sisältöä muovaava alempiasteista lainsäädäntöä kuten saamelaiskäräjälakia. Vielä on mainittava tutkimuksen liittyminen kansainväliseen oikeuteen sitä kautta, että alkuperäiskansojen oikeudet on usein turvattu kansainvälisin sopimusmääräyksin.

Tutkimuksellani on huomattava yhteiskunnallinen merkitys siksi, että siinä on kyse saamelaisten perustuslaillisten oikeuksien toteutumisen selvittämisestä. Saamelaisten kannalta ja yhteiskunnallisesti myös laajemmin on tärkeää tietää, miten kulttuuri-itsehallinto toteutuu Suomessa. Väitöskirjani tulosten suora vaikuttavuus ilmenee toivon mukaan yhteiskunnan päättäjien, lähinnä hallituksen ja eduskunnan nopeana reagointina, mikäli tulokset antavat siihen aihetta. Lisäksi tulokset vaikuttavat toivon mukaan samalla tavoin myös itsehallinnon päävastuullisen toteuttajan, saamelaiskäräjien toimintaan itsehallinnon kehittämiseksi.

Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää saamelaiskäräjien, kunta- ja aluehallinnon sekä valtion keskushallinnon toteuttamassa saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon kehittämistä koskevassa valmistelu- ja suunnittelutyössä. Tuloksia voidaan hyödyntää myös alkuperäiskansojen oikeuksia koskevassa tutkimustoiminnassa sekä kansallisesti että kansainvälisesti esimerkiksi tutkittaessa tarkemmin ja syvemmin jotakin itsehallinnon piiriin kuuluvaa osa-aluetta.

Teen väitöskirjani Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnalle, missä työni ohjaajina toimivat professori Juha Karhu ja emeritusprofessori Matti Niemivuo.

Olen koulutukseltani hallintotieteiden maisteri, pääaineena kunnallispolitiikka (Tampereen yliopisto). Työskentelin noin 27 vuotta saamelaisten edustuksellisen elimen palveluksessa, aluksi saamelaisvaltuuskunnan ja sitten sen tilalle v. 1996 asetetun saamelaiskäräjien hallinnollisena johtajana. Siinä asemassa saatoin seurata aitiopaikalta saamelaisten kulttuuri-itsehallintolainsäädännön valmistelua 1990-luvun alkupuoliskolla ja myös osallistua itse lakien valmisteluun sekä myöhemmin niiden toimeenpanoon ja kehittämiseen muun muassa osallistumalla moniin itsehallinnon edistämistä koskeviin hankkeisiin.

Juha Guttorm, oikeustieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto

In English

 

Julkaisut

Guttorm, Juha 1986. Alle kouluikäisten saamelaislasten kasvuolosuhteet ja niiden kehittämismahdollisuudet Utsjoen kunnassa. Sosiaalihallituksen julkaisuja 2/1986.

Artikkelit

Guttorm, Juha 1995. Saamelaisvaltuuskunta – saamelaisten oma parlamentti, 1995.

Guttorm, Juha 1995. Saamelaisten luotava itsehallintonsa - perustuslain muutos tarjoaa pohjan, 1995.

Viimeksi päivitetty: 25.9.2015